en ole laihtunut kolmeen viikkoon kiloakaan. suoraan sanoen vituttaa. mutta hyvä mieli siitä etten myöskään ole lihonut.
ja Lz, motivoitunut parantumaan? toisina hetkinä ehkä, minulla on
hetkiä joina toivon että olisin terve eikä minun olisi näin julmetun
huono olla. mutta sitten on ne toiset hetket, hetket joina voisin
kuristaa ihmiset jotka uhkaisivatkin viedä tämän pois, minun elämäni.
äitini tietää ettei kaikki ole kohdallaan. nyt hän on jo alkanut
puhumaan ystävilleni ja jopa ystävieni vanhemmille asiasta. hermostuin
pahasti kun sain kuulla asiasta, häneltä itseltään, ei sentään
odottanut että kuulisin muuta kautta asiasta. hermostuin ja sanoin
hänelle että usko jo, minulla on kaikki hyvin, ja sitä paitsi, jos
minulla jokin mättäisi, hoitaisin sen itse, sillä ikäni mukaan minut
lasketaan aikuiseksi; antaisi siis minun hoitaa itse asiani.
ja kohta on joulu, joka pitäisi viettää vanhempien luona, ja syödä,
oikeasti syödä, vaikka mitä ja vaikka kuinka. pelottaa sekin.
kuitenkin sisällä huutaa pikku tyttö äitiä apuun, äiti, auta, minulla on huono olla.
keskiviikko, 30. marraskuu 2005
Kommentit