en ole laihtunut kolmeen viikkoon kiloakaan. suoraan sanoen vituttaa. mutta hyvä mieli siitä etten myöskään ole lihonut.

ja Lz, motivoitunut parantumaan? toisina hetkinä ehkä, minulla on hetkiä joina toivon että olisin terve eikä minun olisi näin julmetun huono olla. mutta sitten on ne toiset hetket, hetket joina voisin kuristaa ihmiset jotka uhkaisivatkin viedä tämän pois, minun elämäni.

äitini tietää ettei kaikki ole kohdallaan. nyt hän on jo alkanut puhumaan ystävilleni ja jopa ystävieni vanhemmille asiasta. hermostuin pahasti kun sain kuulla asiasta, häneltä itseltään, ei sentään odottanut että kuulisin muuta kautta asiasta. hermostuin ja sanoin hänelle että usko jo, minulla on kaikki hyvin, ja sitä paitsi, jos minulla jokin mättäisi, hoitaisin sen itse, sillä ikäni mukaan minut lasketaan aikuiseksi; antaisi siis minun hoitaa itse asiani.

ja kohta on joulu, joka pitäisi viettää vanhempien luona, ja syödä, oikeasti syödä, vaikka mitä ja vaikka kuinka. pelottaa sekin.

kuitenkin sisällä huutaa pikku tyttö äitiä apuun, äiti, auta, minulla on huono olla.