se on jotenkin niin ristiriitaista, ironistakin, että en pidä ruuan hukkaan heittämisesta. aivan kuin se ei olisi ruuan tuhlausta, se, että syön ylisuuria määriä, tai vaikka pienempiäkin ja oksennan ne? tämän takia yritän olla ostamatta mitään nopeasti pilaantuvaa, ainoa sellainen taitaa olla maito, jota kyllä menee noin desin, parin verran päivässä kahvin kaverina. sekin on tuota vähälaktoosista (ja tietysti rasvatonta) joka taitaa säilyä kauemmin kuin tavallinen. normaalisti jääkaapissani on vähärasvaisinta keijua, pussi sipuleita, maitoa, ketsuppia ja rypsiöljyä, tälllä hetkellä siellä on puolitoista tomaattiakin. niistä ja sipuleista saan salaattia. pippuria mausteeksi. lisäksi minulla on hedelmiä, kaksi banaania ja omenaa ja yksi appelsiini. pari hapankorppuakin löytyy. laskeskelin näiden ruokien riittävän loppuviikoksi.

menin viime yönä nukkumaan kuuden aikaan aamulla. uni ei vain yksinkertaisesti tule silmään. ja heräsin tuossa yhden aikaan. koulu jäi taas väliin, mutta en jaksa välittää. eipä minusta siellä mitään hyötyäkään oikein olisi, on keskittymiskyky täysin kadoksissa. mieli maassa, sorruin aamulla syömään banaanin. kun heräsin ja nousin sängystä, piti rojahtaa takaisin, heikotti. aamutupakalla käynnin jälkeen heikotti vielä pahemmin, minun oli vain pakko syödä se paha banaani. nyt on fyysisesti olo hyvä, verensokerikin varmaan ihan hyvissä luvuissa, mutta pää huutaa, pää huutaa!

tänään voisin pakottaa itseni siivoamaan. jäi eilen välistä. tiskaus on ainakin pakko suorittaa, nyt on käytössä viimeinen puhdas kahvikuppi. se on huono tapa, tiskaan vasta kun viimeinenkin astia on käytetty. saatan olla tiskaamatta kaksikin kuukautta, kun ei niitä astioita niin kauheasti kerry (muita kuin kahvikuppeja).

päätin vaihtaa tupakkamerkkini sinisestä vihreään, kuvitelmassa että se jotenkin auttaisi tukkoiseen nenään ja keuhkoihin. jaa'a, enpä tiedä, enemmän tekee vaan mieli tuota syöpäkäärylettä, kun ei maista sitä nikotiinia niin hyvin sen kaiken mentholin takaa.