olen nukkunut taas hyvin oudosti. menin nukkumaan aamukuudelta ja nousin kahdeksalta, sain itseni kammettua jopa kouluun asti puolenpäivän aikoihin. muutaman tunnin vietin siellä ja kotiin päästyäni otin puolentoista tunnin nokkaunet. ja vieläkään en ole oikeastaan väsynyt, tai fyysisesti olen mutta mieli on hereillä ja kirkas. kummallisen aikaansaapa viikonalku; olen siivonnut ja käynyt koulussakin. olen yllättynyt. olen myös yllättävän hyväntuulinen, illan jutustelin irkkikavereiden kanssa tyhjänpäiväisyyksiä ja vanhoja muistellen.

oksentaminen oli tänään yllättävän vaikeaa, ei ajatus tai sille meno, vaan itse tapahtuma oli rankka. en ollut syönyt mitään, koko päivän oli huimannut ikävästi jopa istuessa, ja mitään seurauksia ajattelematta kävelin illalla pizzeriaan ja ostin lastenpizzan mukaan. häpesin maksaessani ruokaa myyjälle; käteni tärisivät kuin horkassa. pizzalaatikon saatuani kätösiini tulin melkein puolijuoksua kotiin ja söin koko pizzan vartissa. oksennus alkoi hyvin, mutta yhtäkkiä loppui kesken, aloin täristä ja päässä sumeni, silmissä vilisi pilkkuja, meinasin pyörtyä. nojasin vessanpönttöön ja huusin ääneen jotain tyyliin "tule ulos sieltä" "ei saa" ja vastaavaa. loppujen lopuksi, työn ja tuskan jälkeen, sain kuitenkin kaiken ulos. jälkeenpäin, tässä miettiessäni, olen ollut todella häpeissäni. naapurit ovat varmasti kuulleet parkuni, putkethan vievät äänen melko voimakkaana muihin asuntoihin. kuulenhan minäkin omassa vessassa ollessani muiden kämpistä mitä milloinkin he vessoissaan touhuavat.  en ole kehdannut käydä koko iltana kuin parisen kertaa tupakallakaan, silloinkin vähin äänin ja ovenraosta polttaen, häpeä on suuri. toisaalta ajattelen, että mitä se heille kuuluu mitä minä omassa vessassani touhuan, ei se ole heidän asiansa eikä sen pitäisi heitä liikuttaa. toisaalta, on se nöyryytys jos joku on tosiaan kuullut minun kiljuvan vessanpöntölle.

viime öisen kahden tunnin uneni aikana heräsin kolmesti siihen, että vatsaani sattui. samaten päiväunia ottaessani heräsin kerran kipuihin. olen syönyt särkylääkkeitä, ne helpottavat hiukan. joskus pelottaa, mitä ihmettä minä elimistölleni teen. mutta kuitenkin tiedän, etten aio tilannetta vapaaehtoisesti muuttaakaan. enkä minä ole niin huonossa kunnossa kuin sellaiset, jotka vakavasti tätä sairautta potevat.

lopuksi voisin myös osallistua meemiin, jonka bongasin strangeloven blogista. noin kymmenisen lausetta, joita tuskin koskaan tullaan kuulemaan minun suustani:

- tietokone on turha keksintö

- en halua laihtua enempää

- auta minua

- horoskooppi on huuhaata

- musiikki on minulle yhdentekevää

- tahdon lapsia

- aion lopettaa tupakoinnin

- minun ei nyt tee mieli kahvia

- pidän peilikuvastani / itsestäni