tutkiskelin blogiani ja puna-mustakantista, oikeaa päiväkirjaani, ja
totesin, etten ollutkaan moneen viikkoon sitä tehnyt. harrastanut
kunnon mässäilyä. olen syönyt suht normaalisti, eli olin ollut
oksentamatta kokonaiset seitsemän päivää. huima saavutus. tällaisesta
on aikaa. ja olin vielä syönytkin, joka päivä ainakin yhden aterian.
olen huomannut alkaneeni tarkkailla entistä enemmän kaloreita.
positiivista. keitoissa sitä on vähän. vettä ja keittojuureksia.
näkkileipää - 35 kaloria per pala. ei päällysteitä. ja muutenkin viime
viikot ovat menneet niin, etten ole syönyt mitään tuimasti kiellettyjen
listalla olevaa, kuten vaikkapa vaaleaa leipää, karkkia, sipsejä,
juustoja, vaan enemmänkin oksenteluni ovat olleet ylimääräisen ruuan
poisottoa - makaroonit, riisit, jogurtit, liiat näkkileivät.
mutta tänään sen tein. menin ja ostin sipsejä. en voinut vastustaa
himoani enempää, kauempaa. siitä on varmaan jo kaksi kuukautta aikaa,
kun viimeksi sipseillä mässäilin, tai en tiedä, en jaksa aikaa, en
jaksa laskea sitä enää. turhaa sekin on. ja huomasin yllättävän asian -
en pitänyt niistä. ne olivat rasvaisia, tuntuivat suussa pahalle. enkä
saanut syötyä pussia loppuun, en edes puoleenväliin kun alkoivat
väkisinkin nousta takaisin ylös. jotain positiivista. tyhjennys kävi
helposti. nyt se loppupussi kummittelee tuolla keittiössä - en tahtoisi
heittää haaskuuseen, mutta en tahtoisi syödä ja oksentaakaan niitä.
en ole voinut edes harrastaa lihaskuntosarjaani, koska olen ollut
kipeänä. fysiikka melko puhki. ehkä huomenna jaksaisin, korkojen kera,
liian monta päivää jo ollut laiskana.
ja silti peilistä katsoo se sama vanha läski.
enkä osaa nukkua. unet, jos siis ylipäätään koskaan saan syvempää unta
kuin torkahtelua, ovat pelottavia ja ahdistavia. en pidä nukkumisesta.
nukkumaanmenosta. pelottaa.
menen ja kuuraan taas hampaani (älkää kiljuko, tiedän ettei heti olisi
saanut, mutta pakko oli saada se perkeleen rasvan maku pois) ja kuuraan
ja kuuraan ja kuuraan.
keskiviikko, 14. syyskuu 2005
Kommentit