eräs ystäväni, jonka näin viikonloppuna pitkästä aikaa sanoi minun olevan laiha.

ei, minä en ole laiha. minä en ole. mitä enemmän laihdun, sitä lihavammalta näytän. kuulostaa hullunkuriselta, mutta niin se on.

ostin kesällä uuden takin, kiristi silloin, nyt se on kuin valettu. (kuitenkin tahtoisin saada sen roikkumaan päälläni, olisin kuin henkari, pieni ja hento henkari, hengähdys vain)
ostin kesällä housut jotka olivat sopivat, nyt ne roikkuvat.

ja kun lähdin vanhempiani tapaamasta, äiti huusi perääni "ole kiltti ja syö jotain".

ja silti minulla on läskiä. makkaroita mahassa. roikkuvat kädet. isot reidet. vihaan katsoa omia kuviani. vihaan itseäni. vihaan peilikuvaani. vihaan! miksi? miksi. vihaan, miksi vihaan. miksen voi olla ..iloinen ja tyytyväinen itseeni. tahtoisin vain turruttaa itseäni koko ajan. millä tahansa. turruttaa aistini ja olla edes kemiallisesti onnellinen.

aamuisin kun herään, makaan selälläni sängyssä ja koskettelen lanneluitani. ne ovat kovat. ja solisluitani. nekin tuntuvat hyviltä. kovilta. luilta.