nälkä. vatsa jutustelee, sille voi vastailla. tai käskeä olemaan
hiljaa. toisaalta sitä on myös hauska kuunnella. sielläpäs kurnit,
täytettä et saa. katsoo kuvia laihoista ihmisistä; älä syö, voit ehkä
saavuttaa tuon. ja taas ollaan askel parempaan. hyvä. näin on hyvä.
nälkä on hyvä. heikotus on hyvä. tärinä on hyvä.
sanovat tätä hitaaksi itsemurhaksi. minä kutsun tätä onnen
tavoitteluksi. you say potato, i say potato. minulla on määränpääni
tarkkaan tiedossa, ja se ei ole kuolema.
editoinpa tekstiä ja hieman lisään.
muistelin tuossa menneitä vuosia, satuin nostalgiselle päälle. ja
totesin tahtovani sen saman vimman urheilla takaisin. tahdon taas kokea
sen, kun ensin on paastonnut monta päivää ja sitten lähtee kuuden
kilometrin juoksulenkille ja palaa kotiin ja sydän hakaten, kädet
täristen juo kolme litraa vettä ja sen jälkeen pahoinvoi
suolanpuutostaan, pyörtyy. tahdon taas kokea sen, kun tekee satoja
istumaannousuja ja vasta sitten lopettaa kun vatsa kramppaa ja sattuu
niin että itku tulee. kamalia, huonoja muistoja, mutta toisaalta hyvin
vahvistavia.
"oletpas sinä kutistunut olemattomiin", tänään totesi eräs nainen ja
minä olin iloinen. sitten olen vielä iloisempi kun toteamukset
laihtumisesta vaihtuvat kauhisteluihin.
maanantai, 19. syyskuu 2005
Kommentit