nälkä. vatsa jutustelee, sille voi vastailla. tai käskeä olemaan hiljaa. toisaalta sitä on myös hauska kuunnella. sielläpäs kurnit, täytettä et saa. katsoo kuvia laihoista ihmisistä; älä syö, voit ehkä saavuttaa tuon. ja taas ollaan askel parempaan. hyvä. näin on hyvä.

nälkä on hyvä. heikotus on hyvä. tärinä on hyvä.

sanovat tätä hitaaksi itsemurhaksi. minä kutsun tätä onnen tavoitteluksi. you say potato, i say potato. minulla on määränpääni tarkkaan tiedossa, ja se ei ole kuolema.

editoinpa tekstiä ja hieman lisään.

muistelin tuossa menneitä vuosia, satuin nostalgiselle päälle. ja totesin tahtovani sen saman vimman urheilla takaisin. tahdon taas kokea sen, kun ensin on paastonnut monta päivää ja sitten lähtee kuuden kilometrin juoksulenkille ja palaa kotiin ja sydän hakaten, kädet täristen juo kolme litraa vettä ja sen jälkeen pahoinvoi suolanpuutostaan, pyörtyy. tahdon taas kokea sen, kun tekee satoja istumaannousuja ja vasta sitten lopettaa kun vatsa kramppaa ja sattuu niin että itku tulee. kamalia, huonoja muistoja, mutta toisaalta hyvin vahvistavia.

"oletpas sinä kutistunut olemattomiin", tänään totesi eräs nainen ja minä olin iloinen. sitten olen vielä iloisempi kun toteamukset laihtumisesta vaihtuvat kauhisteluihin.