kävin tänään tapaamassa kahta ystävääni, jiitä ja koota, olimme ajelemassa, syömässä mehujäät, puhumassa turhista ja tärkeistä asioista. heidän seurassaan tunnen oloni aina melko hyväksi. he ovat ihmisiä, joiden seurassa on lämmin olla. en ajatellut koko sinä aikana, jonka heidän kanssaan vietin, syömisiäni. mehujääkin tuntui hyvältä eikä jälkeenpäin edes tehnyt mieli oksentaa. jii huomautti minulle laihtumisestani, ja olin kummissani; olenko minä laihtunut? näkyykö se todella? itse en huomaa mitään eroa peilikuvassani.

kävin myöskin vanhempieni luona pikavisiitillä. siellä sitten tuli syötyä.. kahvin kanssa suklaakeksi ja muutama pasteija ja pari voileipää. lähdin heti syötyäni ajelemaan kotia kohti (muutama kymmenen kilometriä), ja koko matkan päässäni takoi "pian olet kotona, pian voit oksentaa". niin teinkin, ja olo koheni. en uskalla vanhempieni luona käydä tekemässä sitä, en tahdo heidän kuulevan ja alkavan huolehtia turhista. heillä on nyt omaakin päänvaivaa. puhuin äitini kanssa, ja hän kertoi olleensa aikaisemmin päivällä juttelemassa sossussa. hän on eläkkeellä ja tarvitsisi tukea sieltä, hänellä on jo pidemmän aikaa ollut ajatuksena hakea eroa isästä. he ovat olleet lähes kolmekymmentä vuotta naimisissa. äiti käski minun olla huolimatta tästä, mutta kuinka voisin? vaikkei se suoranaisesti minun elämääni kosketakaan, kyseessä on sentään vanhempieni avioliitto. he ovat vanhempani, ja totta kai haluan heidän selvittävän ongelmansa ja pysyvän yhdessä. he ovat minun vanhempani, yksikkö. tietenkään en tahdo, että he kärsivät huonossa parisuhteessa, mutta en silti tahdo heidän eroavan. en tiedä, mitä ajatella. sanoinkin äidilleni, etten tahtoisi kuulla asiasta ennen kuin päätös on tehty, mikä on sinällään julmasti sanottu. mutta mieluummin kuulen lopullisen päätöksen ja sopeudun siihen kuin vatvon asiaa päässäni aikoja ja aikoja. en tahdo joutua välikäteen vanhempieni välille. he ovat molemmat minulle yhtä rakkaita. onkohan tässä selityksessä nyt mitään päätä tai häntää?

eräs kaverini on huomannut viimeaikaisen alakuloisuuteni ja on ihmeissään. yrittää saada minua puhumaan. minua vain ahdistaa sellainen. toisaalta minun tekisi mieli puhua, mutta jokin estää minua. en voi. miten kertoa kaverille että tahtoo vain käpertyä omaan itseensä ja olla, olla, olla. miten sanoa, että tahtoo olla epäsosiaalinen ja olla hoitamatta kaveruussuhteitaan, ettei välitä oikeastaan mistään mitään.

huomenna on mentävä kouluun. en jaksaisi, en haluaisi. kaipa minä silti menen.