en ole hetkeen voinut kirjoitella, tai olisinhan, mutta en ole jaksanut enkä aikaiseksi saanut. on taas pienehkö masennuskausi käynnissä, väsyttää, en jaksaisi mitään. en ole käynyt koulussa, olen yrittänyt pakoilla tuttuja ja perhettä, tahtoisin vain olla. mietin, miksi olen tällainen, en saa selvyyttä. miksen voi olla iloinen ja hyväntuulinen, onhan sentään jo kesäkin, jollei jo täällä niin aivan kynnyksellä jo odottamassa, tahtoisin mennä mukaan, nauttia olostani ja rakastaa ja olla rakastettu ja olla onnellinen. mutten osaa. en ole pystynyt syömään kuin silloin tällöin, nekin kerrat oikeastaan pakosta, ja aina syötyä on tullut jossain ihan muualla kuin kotona. täällä ollessani tuskin syön lainkaan, ja jos syön, jää se kesken. en vain jaksa. en ole jaksanut ajatella laihduttamistakaan, toisin sanoen en ole oksennellut muutamaan päivään.

tunnen oloni syylliseksi, torjuin erään ihastuksentunnustuksen, enkä tarkkaan tiedä itsekään miksi. olen tuntenut tätä ihmistä kohtaan joitain tunteita itsekin, ja nyt olisin saanut niihin vastakaikua, mutta jokin pidättelee. en pidä itseäni oikeutettuna ihastumisiin, edes yrittämään ihmissuhdetta, en pidä. minun pitää saada ensin itseni kanssa asiat kuntoon ennen kuin voin yrittää elää jonkun toisen kanssa. en tahdo satuttaa olemassaolollani ja huonolla itsetunnollani toista ihmistä joka tietämättömyyttään tahtoisi tutustua minuun. se ei ole kannattavaa, ei ainakaan vielä.

minun on huono olla.