selailen vain muiden blogeja, nyt kun löysin ensimmäistä kertaa tämän sivuston. jumiuduin.

nenä jäässä. samaten sormet ja varpaat. tupakoitsijan ääreisverenkierto ei koskaan ole kovin hyvä.

luin eräästä blogista mietiskelyä, mikä on taiteen ja töherryksen eroavaisuus (blog lisätty suosikkiblogeihini). tämä on myös minua itseäni askarruttanut aihe, sillä olen kiinnostunut taiteista ja mielelläni sanoisin myös harrastavani niitä. opintoni ovat myös taide- ja kulttuurialaa. rakastan taidehistoriaa ja analysointia. omasta mielestäni taiteen ja töherryksen eroavaisuudet sijaitsevat katsojan silmissä, mikä on toisen mielestä taidetta, ei toisen mielestä ole. joku pitää taiteena vain ja ainoastaan tauluja, toinen näkee rypsipellonkin taiteena. se on määrittelemätöntä. taide on jokaiselle sitä mitä itse taiteeksi kokee. onpas epämääräisesti selitetty.. huhhuh.

eräs intohimoistani on myös äidinkieli. vihaan yhdyssanavirheitä ja väärin kirjoitettuja sanoja, esimerkiksi jos sydämellisesti (tai vastaava) on kirjoitettu kahdella ämmällä, sydämmellisesti, kiukkukäyräni kohoaa taivaisiin. ja niimpä on toinen. mikseivät tajua, se on niiNpä. olen ystäväpiirissäni tunnettu suurena pilkunnussijana, mitä äidinkieleen tulee. se ei haittaa minua yhtään. olen mielelläni oikeinkirjoituksen vartijana. ja niin, nekin ärsyttävät kun -ja-loppuisista sanoista jätetään j pois. esim. vartia. tai hyväiliä. harvinaisen kiukuttavaa.

pikkusiskoni soitti tänään yllättäen. toi hyvän mielen. hän ei soittele kauhean usein. alkaa tulla murrosikään ja taitaa olla hämmentynyt kaikista itsessään tapahtuvista muutoksista. hän on minulle hyvin rakas, varmasti enemmän kuin hän itse tajuaakaan. olen huono myös tunteiden paljastamisessa. tuottaa välillä ongelmia ystävyyssuhteissakin. olen siitä pahoillani.

sain eilen toiselta siskoltani hänen vauvansa, minun kummityttäreni, kuvia. olen aikonut laittaa ne kehyksiin, mutta en ole jaksanut etsiä kehyksiä.. tiedän niitä jossain kaapissani olevan, mutta laiskuus jyllää.

hieman heikottaa. en tunne nälkää, vatsaa ei kurni, mutta tiedän sen kuitenkin olevan sitä. samapa tuo, täytän itseni kahvilla ja vedellä. eipä tarvitse sitten oksentaakaan. käsien tärinään olen jo tottunut. ne ovat tärisseet jatkuvasti siitä asti kun aloitin tämän uuden, minimoi ruokamäärät -kauden.

tunnen oloni jopa iloiseksi ja tyytyväiseksi kun sain tämän blogin aikaan. onpahan jotain sitten tehty tänään, ei turha päivä. myös, tietysti, syömättömyys tekee olon paremmaksi. paremmaksi ihmiseksi.