sattuu, sattuu niin paljon suuhun. kaikki ihan rikki ja sattuu. kieli,
ikenet, kitalaki, rikki, sattuu. mitä ihmettä minä itselleni teen?
vaikka kuinka sitä pohtisin ja itseäni soimaisin, pystyisinkö
lopettamaan? tuskin, en usko, en tiedä että tahtoisinko edes. konstit
on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki, eikö sama päde
ulkonäköön. kun olin pieni, ja äitini letitti hiuksiani, ja minua
sattui kun hän kiskoi niin kovaa hiuksistani, sanoi äitini minulle vain
että kauneuden eteen pitää kärsiä. eikö se sitten niin ole, mitä siitä
että suu on kipeä ja sattuu, kauneuden eteen pitää kärsiä. olen
viimeisen viiden päivän aikana pitänyt sisälläni ehkä kaksi ateriaa.
minua on pyörryttänyt, olen tuntenut oloni hyvin heikoksi, raajanikin
ovat olleet kipeät, mutta valittaa ei saa ei!
ja ulkona sataa kaatamalla. jotkut sanoisivat sitä kauniiksi ja
hienoksi mutta minä vihaan sitä. ja minua masentaa koko ajatus
syksystä. ja yksinäisyydestä.
maanantai, 8. elokuu 2005
Kommentit